Lainaus ”Kymmenen tuhatta mailia koirareellä” (Hudson Stuck, 1914):

”Ei ole olemassa eläintä, joka olisi paremmin sopeutunut ympäristöön kuin malamuutti. Vaikka sen karvapeite ei ole pörröinen eikä pitkä, on se kuitenkin niin tiheä ja paksu, että se antaa koiralle täydellisen suojan mitä kylmimmissä lämpötiloissa. Sen käpälät ovat tiiviit ja siistit eivätkä helposti kerää lunta varpaiden väliin eivätkä näinollen helposti haavaudu. Se on karaistunut ja pärjää vähemmällä ruualla kuin sekarotuiset ja se syö kaikkea. Malamuutti on kiintyvä ja uskollinen ja haluaa olla lemmikkinä, mutta se on hyvin mustasukkainen… Sillä ei ole paljonkaan halua olla mielistelevän nöyrä lemmikki vaan se on itsenäinen ja sillä on oma tahto ja se voikin olla lemmikkinä hankala. Kuitenkin lemmikit, joista ei ole vaivaa, harvoin tuottavat myöskään paljon iloa. Se on väsymätön työskentelijä, joka rakastaa vetämistä. Sen pystyt korvat, jotka ovat aina valppaassa asennossa, sen tuuhea häntä, jota se kantaa kierteellä selkänsä päällä… sen valppaat kapeat silmät, kaikki tämä saa sen näyttämään innokkaalta ja valppaalta ja saa sen erottumaan kaikkien muiden koirien joukosta.”

Alaskanmalamuutti on suurikokoinen, voimakas ja ihmisille lempeä vetokoirarotu, jonka ominta työtä on raskas kuormanveto. Rotu on nimetty Alaskassa eläneen ja näitä koiria vetojuhtina käyttäneen inuit-heimon mukaan. Vaikeissa luonnonoloissa koira oli ainoa vetoapu, jota inuitit saattoivat käyttää siirtyessään paikasta toiseen ja tuodessaan riistaa pitkiltä metsästysmatkoiltaan.

Aikojen kuluessa sekä luonnollinen valinta että inuitien näkemykset hyvistä kuormanvetäjistä muovasivat koirista rakenteeltaan, luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan mahdollisimman yhdenmukaisia yksilöitä. Inuitien koirat saivat mainetta mm. Klondyken suuren kultaryntäyksen myötä 1800-luvun lopussa. Amerikan Kennelliitto AKC hyväksyi erinäisten vaiheiden jälkeen alaskanmalamuutin omaksi rodukseen vuonna 1935. Rodun kotimaan rotuyhdistyksen sivut löytyvät täältä.

Suomeen ensimmäiset malamuutit tulivat 1960-luvulla ja vuonna 1986 Suomen Alaskanmalamuuttiyhdistys eli ALMA rekisteröitiin rodun viralliseksi yhdistykseksi. Yhdistys hyväksyttiin v. 1998 Kennelliittoon SSKY:n alaiseksi rotua harrastavaksi yhdistykseksi. V. 2022 Alaskanmalamuuttiyhditys hyväksyttiin rotujärjestöksi edustamaan alaskanmalamuuttia rotuna. Alaskanmalamuuttiyhdistys on VUL:n eli Valjakkourheiluliiton jäsenyhdistys, julkaisee omaa ALMA-jäsenlehteään 3 – 4 kertaa vuodessa, järjestää Kennelliiton hyväksymiä virallisia alaskanmalamuuttien kuormanvetokokeita (KVK), jäsentapaamisia pari kolme kertaa vuodessa (talvipäivät, syyspäivät,  mahdollisesti kesäpäivät), vuosittain rodun erikoisnäyttelyn sekä järjestää sulanmaan ja talvikauden valjakkokisoja. Yhdistyksen viralliset sivut löytyvät täältä.